 |
  
 
|
4.2.2008 :: Täinen tammikuu Helmikuu on pyörähtänyt käyntiin, ja ainakin tällä hetkellä maa on mukavan luminen ja pakkastakin on pari astetta. Kevättä kohden mennään ja päivät ovat yhä valoisampia. Ehkä räntä, harmaus ja pimeys alkavat pikkuhiljaa olemaan jo takana päin..?
Eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssi Oppimispsykologian perusteet on nyt käyty. Kurssi oli erittäin antoisa ja opettavainen, ja sain kurssilta hyvät eväät tulevaisuutta ajatellen. Mukaan tarttui paljon uutta termistöä ja tietoutta, lisäksi pääsin sisään naksuttimien maailmaan. Koekaniinina naksutin koulutukselle toimi kääpiökaniristeytys Ottis, joka olikin hyvä oppilas korkeasta iästään huolimatta! Koiratkin saivat osakseen naksutinkoulutusta, ja kurssin lopuksi opetin Nikille naksuttimen avulla sukkien viemistä pyykkikoriin. Aiemminkin tätä temppua olen koirilleni opetellut, mutta en ole ikinä saanut opetettua sitä loppuun asti, sillä omat tietoni ja taitoni koulutuksen suhteen eivät ole riittäneet. Olen kyllä tyytyväinen, että kurssi tuli käytyä, asioiden tarkastelu ja pohtiminen laajemmin toi paljon uusia näkökulmia, ideoita, oivalluksia ja ajatuksia. Suunnitelmia menneelle tammikuulle oli, mm. koirien trimmausta, mätsäri ja agilitykisat. Kaikki suunnitelmat menivät kuitenkin mönkään tai vähintäänkin lykkääntyivät koirista löytyneiden täiden takia. Järkytys oli suuri, kun aloin tarkemmin tutkimaan koirieni ihoa, karvojen juuressa piileviä ötököitä ja niiden munia.
12.1.2008 :: Uusi vuosi, uudet kujeet 
Hyvää ja onnellista alkanutta vuotta 2008 kaikille! Oma vuoteni on pyörähtänyt käyntiin opiskellessani oppimispsykologian perusteita Eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssilla, jonka lisäksi aloitin loppuvuodesta myös autokoulun. Kiirettä pitää! Kanit Otto-Liina ja Tilda juhlivat ensi viikolla 7-vuotis syntymäpäiviään! 12.1.2007 :: Katsaus menneeseen vuoteen 2007 Ennen uusimpia kuulumisia kurkataan vielä viime vuoden puolelle. Kesä ei sujunut aivan yhtä hyvin kun olin odottanut, ja meidän lauma väheni usealla merkittävällä persoonalla. Kesäkuun 20. päivänä huomasin, että hiiristäni vanhin, Vitamiini, oli jättänyt meidät kunnioitettavassa kahden ja puolen vuoden iässä. Vitamiini oli viimeinen vuonna 2004 hankkimistani neljästä sisaruksesta (Vitamiini, Histamiini, Himputti ja Valpuri), jotka epäilemättä kaikki ovat olleet ehdottomasti hiiriharrastukseni tärkeimpiä persoonia. Tämä oli kuitenkin vasta alkua -hiukan Vitamiinin kuolemaa myöhemmin elämäni The Hamsteri, kultaakin kultaisempi Fairyland's Aconite "Niitti" löytyi pesästään ikiuneen nukahtaneena 7. heinäkuuta. "Satuhahmo, jonka ei ikinä pitänyt kuolla." Niitti jätti suuren aukon sydämeeni, ja huoneeni tuntui pitkään tyhjältä ja autiolta ilman sitä. En usko ikinä löytäväni Niitin kaltaista hamsteria. Kaksi päivää Fornaxin kuoleman jälkeen tapahtui jotain hyvin odottamatonta. Olin kyllä pistänyt merkille, että perheemme kuusi vuotias kääpiökani Rasmus oli menettänyt huomattavasti massaa, mutta en millään osannut aavistaa mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kultapoikamme halvaantui. Sen etu- ja takajalat eivät toimineet ollenkaan, eikä se voinut muuta kuin maata paikoillaan. Muuten se vaikutti pirteältä ja ympäristöstään kiinnostuneelta, mutta koska sen raajat eivät toimineet, päätös sen kohtalosta oli selvä -niin hirveältä kuin se tuntuikin. Pieni Rasmus lopetettiin heti seuraavana aamuna tutulla eläinlääkäriasemalla. Murruin täysin, kun eläinlääkäri jutteli Rasmukselle ja kysyi sitten, olemmeko nyt tulleet siihen tulokseen, että sen olisi parempi päästä tähdeksi taivaalle. Joskus on vain oikein tehdä se viimeinen palvelus. Pussasin poikaa otsalle ja hyvästelin sen, sen kauemmaksi aikaa en voinut sen luokse jäädä, en vain enää pystynyt. Vaikka jokainen eläinlääkäri jolle soitimme, ja jokainen jonka lopulta tapasimme, ihmetteli Rasmuksen pitkää ikää sairastetusta pasteurellasta huolimatta, tuntuu kuin meidän oma kultapoika ja "seurakoira" olisi lähtenyt aivan liian pian luotamme. Oli vaikea uskoa, että jälleen yksi kuolemattomista satuhahmoista oli poissa. Etten voisi enää nähdä sitä, silittää sen pehmeää turkkia tai katsoa sen iloloikkia. En enää koskaan. Ja se on lopullista. Vuoden 2007 aikana menehtyi myös muita lemmikkejäni, edellä mainittujen lisäksi myös syyrialainen hamsteri Vikatikki "Tikki", kääpiöhamsteri Leevi "Lettu", sekä hiiret Paha Paha Asia ja Bet-Araba "Ratigan". Vuoden tapahtumat tekivät selväksi, että lyhytikäiset jyrsijät eivät ole enää se minun juttuni, sillä otan jokaisen kuoleman liian raskaasti. Hamsteriharrastus oli ohi viimeisen edesmenneen myötä, eikä hiiriäkään löydy tästä taloudesta enää kuin neljä.
Lisäksi koirien kanssa touhutessa on vastaan tullut muutamia iloisia tapahtumia: hyviä tuloksia niin agilityssä Nikin kanssa kuin myös mätsäreissä Rompun kanssa, näistä lisää voit lukea koirien kisakirjasta. Lisäksi olemme koirien kanssa saaneet uusia tuttavuuksia. Aivan naapurustoomme muutti mittelspitzuros "Vili", sekä erään kaverini kautta tutustuimme sekarotuiseen narttukoiraan Ruskaan. (Alla kuva Ruskasta ja Nikistä.)
Loppuvuodesta ilmoitin itseni Eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssille Oppimispsykologian perusteet, josta tarkoitukseni olisi jatkaa vielä Käytöshäiriöiden anatomia -kurssille. Etenkin jälkimmäinen kiinnostaa kovasti! Kovahintaisen kurssin minulle sponsoroivat vanhempani joululahjaksi! Lisää rahanmenoa on luvassa, sillä nyttemmin käyn myös autokoulua. Tulihan se oma pikku caara jo ostettua kesätyöstä saaduilla rahoilla.. Tarkkasilmäisimmät cockerspanielit ry :n jäsenet saattoivat myös huomata, että minusta ja koiristani oli harrastajahaastattelu vuoden viimeisessä numerossa! |
Samana iltana suuntasin tutulle eläinlääkäriasemalle parin Minigrip -pussissa olevan ötökän kanssa, jotka sitten todettiin täiksi ja joihin koirat saivat karkoitteet. Ihmisiin ja muihin eläimiin nämä inhotukset eivät onneksi tartu, mutta silti koko viikonloppu ja useat arki-illat kuluivat siivotessa ja täipyykkiä pestessä. Koirien patja ja muut, jotka eivät pesukoneeseen mahtuneet, saunotettiin kunnon löylyissä. Täytyy todella toivoa, että ötököistä on nyt päästy eroon lopullisesti, olen nimittäin kuullut, että nämä ötökät, tai ainakin niiden munat, saattavat olla aika sitkeitä. Työ jonka ne aiheuttivat ei ollut kiva kaikkien kiireiden kesken, eikä koirillakaan varmasti kivaa ollut. Myöskään mönkään menneet suunnitelmat eivät olleet järin ilahduttava yllätys. 
Täiden takia oli koko ajan ollut hyvin epävarmaa voisimmeko osallistua kuun lopulla oleviin agilitykisoihin Riihimäellä, ja kun pari päivää ennen kisoja vihdoin selvisi, että voisimme osallistua, alkoi Niki ontumaan toista etutassuaan. Näkyvää tai tuntuvaa syytä en siitä koskaan löytänyt, ja jo agilitykisoja edeltävään iltaan mennessä Niki oli jälleen normaali. Emme kuitenkaan päässeet lähtemään kisoihin kyytiongelmien takia, mikä lienee toisaalta ihan hyväkin. Niki sai lepuuttaa tassuaan, mikäli siinä jotain vikaa oli, ja nyt meillä on taas aikaa treenailla seuraaviin kisoihin asti -niitä odotellessa! Riihimäen kisoja ennen kun emme olleet päässeet ollenkaan treenaamaan täitartunnan ja tartuntavaaran takia. 
Täytynee myöntää, että sivujen päivittäminen on viime aikoina ollut hyvinkin retuperällä. Viime kesänä sivut jäivät tauolle kiireiden ja matkaan tulleiden masentavien mutkien takia, eikä myöhemminkään ole ollut kovinkaan paljoa aikaa sivustolle. Jatkossa päivityksiä ei ehkä ole tulossa enää niin paljoa kuin sivuston parhaimpina aikoina, mutta koitan tehdä parhaani sivujen suhteen, ja olla kuitenkin aktiivisempi, mitä viime aikoina olen ollut. Vapaa-ajan opiskelut (kyllä, luit oikein!), koulu toisella paikkakunnalla, sekä eläimet ja poikaystävä lohkaisevat omat siivunsa ajastani, ja jäljelle jäänyttä aikaa tuskin edes jaksaa viettää koneen äärellä. Yritän kuitenkin tehdä parhaani! Pahoittelen myös hitautta vieraskirjan viestien vastaamiseen - kaikki viestit tulee kyllä luettua ennemmin tai myöhemmin, mutta aikaa vastailulle ei aina tunnu löytyvän.
Koko kesä ei kuitenkaan ollut pelkkää harmautta ja kaatosadetta. Sen puolikkaan, mitä en ollut kesätöissä, hoidin meillä majailleita orpoja 
Loppuvuodesta aloin ottamaan myös Romppua mukaan agilitytreeneihin, joten Rompun harrastuksiin täytynee lisätä myös agility, joka nykyään tuntuu sujuvan myös tältä herralta. Lisäksi muutamia kertoja ollaan Rompun kanssa ehidtty ja päästy pyörähtämään myös